PIENEN KIRJAPUODIN LUKUVINKIT vuodelle 2021

Jokiranta julkaisee kerran kuukaudessa Pienen Kirjapuodin perustajan Katri Tuomisen vinkkaaman lukuvinkin. Käy katsomassa myös Kielestä kiinni -palstan kirjoitus lukemisen ja lukutaidon merkityksestä.

Antoisia lukuhetkiä hyvän kirjallisuuden parissa!


Huhtikuu 2021

Rakastettu, pitkän linjan laulaja ja lauluntekijä Edu Kettunen täytti keväällä 60 vuotta, minkä kunniaksi julkaistiin hänen elämäkertansa. Teoksen nimi on osuvasti Edu Kettunen, ja sen on kirjoittanut Veli-Pekka Hänninen, televisio- ja elokuvakäsikirjoittaja, kirjailija ja ennen kaikkea Kettusen hyvä ystävä jo pitkän ajan takaa.

Kirjan tekemistä on ehdoteltu Kettuselle jo vuosien ajan. Vasta nyt hän tarttui asiaan, kun tekijänä oli juuri Hänninen. Päätös on kyllä ollut oikea! Kirjaan on nimittäin saatu juuri oikeanlainen, Edu Kettusen oloinen tunnelma, rytmi ja letkeän asiallinen kerronta.

Kirjassa käydään melko kronologisesti Kettusen elämää läpi, mutta se tehdään yksittäisiä tarinoita kertomalla. Kettusen lapsuus loppuu vanhempien eroon, mutta tilalle tulee musiikki. Näin syntyy Broadcast, joka kuitenkin jää aikanaan tauolle. Siitä huolimatta musiikki pysyy Kettusen muun elämän mukana, ja hän aloittaakin soolouran. Väliin mahtuu myös oman veneen rakentaminen ja lähtö sillä maailmalle oman perheen kanssa – ilman ajatusta paluusta.

Olen suuri Edu Kettusen fani, jolle kirjassa ei ollut paljoa uutta tietoa. Lukukokemuksena se onnistui kuitenkin olemaan hyvin avartava, ja minulle tuli lukijana melkein samanlainen lukukokemus kuin romaania lukiessa. Kerronta on raikasta ja ilmavaa, ja siinä onnistutaan välttämään luettelointi. Tekstissä on myös suoria sitaatteja Kettusen kommenteista tapahtumiin, mikä luo lukijalle tunnelman, että tämä olisi itse osana keskustelua.

Kirja on luonnollisesti kaikille Kettusen faneille ihan pakollinen hankinta, mutta suosittelen teosta myös yleisemmin musiikista, veneilystä ja käsillä tekemisestä kiinnostuneille. Kaiken kaikkiaan tämä on hyvin kirjoitettu teos mielenkiintoisesta henkilöstä.


Maaliskuu 2021

Saara Turusen kolmas romaani Järjettömiä asioita kertoo ohjaaja, kirjailija Saara Turusen oloisesta henkilöstä. Kyseessä on siis autofiktio, jota ei pidä lukea niin, että kirjailija kertoisi elämästään sellaisenaan. Sen sijaan hän käyttää elämänsä tapahtumia materiaalina tarkastellessaan laajemmin erilaisia ilmiöitä.

Näennäisen helposti soljuvassa kerronnassa tulee otettua kantaa niin lentämisen mielekkyyteen, äiti-tytärsuhteeseen, suomalaisuuteen, taiteilijuuteen kuin lihansyöntiinkin. Kantaa otetaan kuitenkin syyllistämättä: kirjailija pikemminkin altistaa oman toimintansa lukijan mahdollisesti moittivan katseen alle kuin kertoisi kaikkitietävästi, kuinka meidän pitäisi toimia.

Järjettömiä asioita kuvaa päähenkilön elämää niiden reilun kymmenen vuoden ajalta, jolloin olisi hyvä löytää kumppani, saada lapsia sekä luoda uraa. Moni asia menee järjettömäksi, jos kumppani onkin kokonaan eri maasta ja kulttuurista sekä hyvin erihenkinen – mutta erittäin rakastettava ja hyvä ihminen.

Turusen kirjallinen tyyli on tarkka, älykäs ja hauska. Hän tekee lukijan osan helpoksi, sillä lauseet napsahtelevat kauniisti paikoilleen eikä turhia aikatasokikkailuja ole. Edes nimien kanssa ei tarvitse tuskailla, koska niitä ei ole.

Uskaltaisin suositella Turusta ainakin Petri Tammisen tyylistä pitäville mutta oikeastaan ihan kaikille hyvän kirjallisuuden ystäville!


Helmikuu 2021

"Kun helmenpyytäjä avaa simpukan, se kuolee. Kun ihmiseen kajotaan, seuraukset voivat olla yhtä tuhoisat. Miten pitkään kuori suojaa?"

Anni Kytömäen Margarita on vuoden 2020 Finlandia-voittaja ja teos, joka koskettaa lukijaa. Tarinaa rakennetaan eri henkilöiden näkökulmasta, ja heille yhteistä on henkiset säröt: hierojana toimivan Sennin haaveet muuttuvat yhdessä yössä odottamattomalla tavalla, Mikko pelkää sodan viimeisen taistelun lähestyvän ja Antti kipuilee vaikeiden päätösten edessä. Valtiollisten velvollisuuksien täyttäminen käy raskaaksi ja saattaa jopa kääntää merkittävästi elämänsuuntaa.

Teos kuvaa sitä, miten 1940–1950-luvuilla niin naisiin, miehiin kuin metsiinkin kohdistettiin vaatimuksia – vaatimuksilla tavoiteltiin kokonaisuuden kannalta hyvää lopputulosta, mutta niilläkin oli kääntöpuolensa. Teos kuvaa taitavasti sitä, kuinka esimerkiksi sota ja menetykset voivat tehdä ihmisestä hauraan ja elämästä selviytymiskamppailun.

Kytömäen tyyli hurmaa, sillä tarkkanäköinen, kuvaileva ja kiehtova kerronta herkistää aistit. Kytömäellä on taito kuvata tunteita ja ympäristöä vivahteikkaasti ja elämyksellisesti. Kaunis, kuvaileva kieli tekee lukijaan syvän vaikutuksen.


Tammikuu 2021

Alkaneen vuoden kunniaksi esittelyssä on useampi uutuuskirja. Näistä neljästä hienosta teoksesta kaksi on esseekokoelmia. Esseen kuolemaa on povattu pitkään, mutta taiteenlajina se on yhä voimissaan. Tekstilajina essee tarjoaa lukijalle paljon pohdittua tietoa hyvässä kirjallisessa muodossa, ja lukija voi jaksottaa lukemisensa selkeisiin kokonaisuuksiin. Esseekokoelmista esittelyssä ovat Pakopiste ja Mitä Tolstoi todella sanoi.

Pakopiste on kirjailija Nina Honkasen ja näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin toimittama esseekokoelma, jossa kymmenen suomalaista eturivin kirjailijaa kirjoittavat pysähtymisestä. Kirjoittajien joukossa on muun muassa neljä Finlandia-voittaajaa: Juha Hurme, Hannu Raittila, Helena Sinervo ja Juha Seppälä. Kirjoittajat pohtivat elämänsä pysähtymisen hetkiä. Kollektiivisen pysähtymisen aikana lopputulema vaikuttaa olevan yhteinen toive siitä, ettei paluuta entiseen ole.

Toisen esseekokoelman, Mitä Tolstoi todella sanoi, ovat toimittaneet venäläisen kirjallisuuden tuntijat Martti Anhava, Tintti Klapuri ja Mika Pylsy. Muita kirjoittajia ovat muun muassa Virpi Hämeen-Anttila, Sirpa Kähkönen ja Matti Klinge. Tolstoi kirjoitti aikanaan muun muassa ikiklassikot Sota ja rauha sekä Anna Karenina, mutta hän oli myös tunnettu toisinajattelija ja pasifisti, joka halusi mielellään toimia ihmiskunnan omantunnon äänenä. Tolstoi halusi siivota suurimman osan taiteesta historian roskakoriin – myös ja erityisesti omat teoksensa. Esseekokoelma tutustuttaa lukijan tähän ristiriitaiseen henkilöön eri kirjoittajien ja eri näkökulmien kautta.

Pirkko Soinisen romaani Valosta rakentuvat huoneet kertoo ensimmäisestä merkittävästä suomalaisesta naisarkkitehdistä, Olivia "Wivi" Mathilda Lönnistä (1872–1966). Teos käy läpi Wivin elämää kronologisesti kulkevana, yksittäisiin tapahtumiin perustuvana tarinana. Soininen on tehnyt teosta varten valtavan taustyön. Hän pystyy siten asettumaan kuvaamansa henkilön persoonaan ja kertomaan, kuinka määrätietoisen ja lahjakkaan nuoren naisen tie vei arkkitehtiopintojen kautta tekemään merkittävää työtä aikana, jolloin se ei oikeastaan ollut naiselle edes mahdollista. Mikäli haluat nauttia kauniista kielestä ja oppia 1900-luvun alkupuolen Suomesta ja sen arkkitehtuurista, tämä teos on oikea valinta.

Kale Puonti on työskennellyt yli 30 vuotta poliisina Helsingissä huumerikollisuuden ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa. Milo on toinen osa hänen Pasilan myrkky -dekkarisarjassaan. Puontin kirjoitustyyli on asiallisen iskevää. Juonenkuljetus on uskottavaa, ja siitä välittyy se, että kirjoittaja todella tietää aiheesta. Dekkaria voi suositella lukijalle, joka haluaa ikään kuin sisäpiirin tietoa tämän päivän rikollisuudesta Suomessa – tässä tapauksessa rikokset myös selvitetään. Sarjan ensimmäinen osa Manni sai ilmestyessään hyvän vastaanoton niin lukijoilta kuin kriitikoiltakin.


Hyviä sydäntalven lukuhetkiä!

Katri, Pieni Kirjapuoti