Turkulaisessa Pienessä Kirjapuodissa tuoksuvat kirjat, kahvi ja omenapiirakka. Pöydät notkuvat runoja ja romaaneja, klassikoita ja uutuuksia. Vaikka teoksia on paljon, montaa samanlaista kantta ei hyllyssä näy.
Katri Tuominen perusti Pienen Kirjapuodin yksitoista vuotta sitten huomattuaan, että Turkuun kaivattiin kaikkien ihanien suklaa-, sisustus- ja juustopuotien rinnalle tunnelmallista kirjakauppaa. Hän päätti avata keskustaan viihtyisän kirjapuodin, jossa voisi myös keskustella kirjoista. Pienessä Kirjapuodissa lukukokemus alkaa jo kirjaa hankittaessa.
– Haluamme tarjota ihmisille valtavien hittiromaanipinojen sijaan valikoimaa. Asiakkaat tulevat tänne etsimään ajatuksia herättävää, juuri heille sopivaa kirjallisuutta, kertoo Katri.
Pienessä Kirjapuodissa palvelee myös kahvila 7 pöytää, jossa tarjoillaan pienpaahtimoiden kahvia sekä itsetehtyjä leivonnaisia ja leipiä.
Lukeminen rentouttaa ja auttaa jaksamaan arjessa
Katrille kirjat ovat aina olleet tärkeä rentoutumiskeino ja harrastus, jonka pariin paeta todellisuutta. Hänestä hyvässä kirjassa yhdistyvät taidokas monitasoinen tarina ja soljuva kieli.
– Kirjat kohottavat arjen yläpuolelle. On käsittämätön mysteeri, miten sivujen mustepisteet muuttuvat lukijan päässä kuviksi, mauiksi, lämmöksi ja ihmisiksi – omaksi maailmakseen. Hyvä kirja herättää minusta kysymyksiä ja tarjoaa ahaa-elämyksiä elämästä. Se palaa mieleen monta kertaa kannen sulkemisen jälkeenkin, Katri kuvailee.
Elämysten lisäksi lukeminen tarjoaa terveyshyötyjä: se esimerkiksi pitää mielen terävänä, auttaa nukahtamisessa ja vähentää stressiä. Sussexin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että jo kuuden minuutin kirjan sivujen selaaminen alentaa merkittävästi ihmisen stressitasoja. Säännöllisen lukemisen arvellaan pidentävän ihmisen elinikää jopa kahdella vuodella.
Lukemisen ilon voi löytää uudelleen
Joskus hektinen elämä etäännyttää lukuharrastuksesta pidemmäksikin aikaa. Mitä tehdä, kun haluaisi palata kirjojen pariin muttei tiedä, mistä aloittaa?
Katri ei lähtisi valitsemaan kirjaa mediahuomion perusteella. Media kohkaa helposti kirjoista, joiden aiheet ovat jostain syystä ajankohtaisia tai trendikkäitä. Tällöin kirjan tyylistä tai lajista ei välttämättä välity oikeanlaista kuvaa, mikä johtaa helposti pettymyksiin. Myöskään entuudestaan tuttuun kirjailijaan tai genreen turvautuminen ei aina takaa hienoa lukukokemusta, koska kirjat puhuttelevat eri tavalla eri elämäntilanteissa.
Sen sijaan ahkerien lukijoiden kokemukset ovat usein hyvä apu kirjaa valittaessa. Kannattaa selvittää, mitä ystävät ovat viime aikoina lukeneet, tai liittyä lukupiireihin, joita järjestetään sekä kasvokkain että sosiaalisen median ryhmissä. Katri suosittelee myös pistäytymään rohkeasti kirjastossa tai kirjakaupassa ja kysymään neuvoa. Ammattilaiset, jotka tapaavat työssään paljon erilaisia lukijoita, osaavat usein suositella kirjoja osuvasti.
– Kannattaa kysyä kirjaa, jossa on itseä kiinnostava aihe ja jonka kieli on sujuvaa suomen kieltä. Liian vaikea tai kikkaileva kieli voi jättää tunteen, ettei lukeminen olekaan minua varten. Osaava kirjailija saa kielen tuntumaan helpolta – tiivistettyä sen lukijaystävälliseen muotoon.
Katrin kirjatärpit loppukesään
Katri kokosi Jokirannalle kirjavinkkilistan syksyn alkua piristämään. Tärpit sopivat sekä lukuharrastusta aloittelevien että kirjojen suurkuluttajien lukulistoille.
- Håkan Nesser on ruotsalainen dekkaristi, jolla on tarkka psykologinen silmä. Hänen uusin käännetty teoksensa Elävät ja kuolleet Winsfordissa oli hyvä, mutta vielä enemmän pidin sitä edeltävästä kirjasta Taivas Lontoon yllä.
- Tommi Kinnusen tuotanto lukeutuu ehdottomasti tulevaisuuden klassikoihin. Neljäntienristeys ja Lopotti ovat puhtaan hienolla suomen kielellä kirjoitettuja sukutarinoita lähihistoriasta. Jos piti Ulla-Leena Lundbergin Finlandia-palkitusta Jäästä, pitää todennäköisesti myös Kinnusen tuotannosta, johon saadaan jatkoa 16.8 kirjalla nimeltä Pintti.
- Anna Gavalda on ranskalainen kirjailija, joka on aina mielenkiintoinen. Viimeksi häneltä on ilmestynyt novellikokoelma Lohikäärmetatuointi ja muita pintanaarmuja. Gavaldan tapa kuvata arkielämän ilmiöitä on samalla sekä hauska että koskettava.
- Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton on kirja, joka on ilahduttanut minua viimeksi. Kielellisesti se on poikkeuksellisen hieno ja oivaltava. Kirjailija luottaa lukijaan eikä selitä kaikkea auki. Kirjan keskiössä on äidin ja tyttären suhde, jossa on paljon kipeitä, puhumattomia asioita, joita nyt kuin vahingossa päästään purkamaan läheisiä ihmisiä koskevien, traagisuudessaan koomistenkin tarinoiden kautta. Strout on voittanut 2009 Pulitzer-palkinnon teoksellaan Olive Kitteridge, josta tuli juuri televisiosarjakin. Stroutia on verrattu Alice Munroon, mistä en ole aivan samaa mieltä. Stroutin teksti on kuin ilotulitusta, rankatkin asiat helpottuvat huumorilla ja myötätunnolla. En osaa verrata häntä kehenkään muuhun, mikä on sekin mielestäni merkki hyvästä taiteilijuudesta.
- Dostojevskin Karamazovin veljeksiä suosittelisin kokeneille lukijoille, jotka arvostavat taidokasta kieltä ja ihmismielen kiehtovaa kuvausta. Karamazovin veljekset on nyt myös ajankohtainen, sillä se tulee Kansallisteatterin tuotantoon loppusyksystä. Hannu-Pekka Björkman tulkitsemassa Dostojevskia on jotain, mitä ei voi jättää väliin!
Nainen Kirjapuodin takana
Katri Tuominen on kirjakauppias, joka on ollut mukana myös Finlandia-ehdokkaiden valitsijaraadissa. Hän lukee hitaasti nautiskellen erityisesti suomalaista kaunokirjallisuutta. Luku-uransa aikana hän on ihastunut muun muassa Babariin, Dostojevskin Rikokseen ja rangaistukseen sekä Tommi Kinnusen tuotantoon. Katrin turkulainen kivijalkaliike Pieni Kirjapuoti tarjoaa palvelua arvostaville lukijoille käsinpoimitun valikoiman kirjallisuutta – sekä paikan, jossa keskustella kirjoista.