Vuorosanoja voi merkitä sekä lainausmerkkien että ajatusviivan avulla. Samat pilkkusäännöt pätevät molemmissa tapauksissa. Vuorosanan kanssa esiintyvä johtolause ilmaisee, kenen sanoja tai ajatuksia lainauksessa esitetään. Usein johtolause erotetaan edellä olevasta vuorosanasta pilkulla – mutta milloin pilkku jätetään pois?
Jos johtolause on ennen vuorosanaa, lauseiden välillä käytetään kaksoispistettä. Vuorosana alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy joko pisteeseen, kysymysmerkkiin tai huutomerkkiin. Vuorosanaan kuuluvat välimerkit ovat lainausmerkkien sisäpuolella.
Yleisöstä huudettiin: ”Mikä on vaalilupauksenne?”
Yleisöstä huudettiin: – Mikä on vaalilupauksenne?
Johtolause voi olla myös vuorosanan jälkeen. Jos vuorosana on väite tai toteamus, vuorosanaa ja johtolausetta erottaa pilkku. Pilkku on lainausmerkkien ulkopuolella.
“En yleensä tee vaalilupauksia”, ehdokas vastaa.
– En yleensä tee vaalilupauksia, ehdokas vastaa.
Jos vuorosana on kysymys tai huudahdus, vuorosanan lopussa on kysymysmerkki tai huutomerkki. Tällöin vuorosanan ja johtolauseen välissä ei käytetä pilkkua – niiden välissä on jo välimerkki. Johtolause alkaa pienellä alkukirjaimella.
“Mitkä ovat tärkeimmät vaalitavoitteesi?” toimittaja kysyy.
– Mitkä ovat tärkeimmät vaalitavoitteesi? toimittaja kysyy.
”Tärkein tavoitteeni on päästä eduskuntaan!” ehdokas huikkaa.
– Tärkein tavoitteeni on päästä eduskuntaan! ehdokas huikkaa.
Johtolause voi olla myös vuorosanan keskellä. Jos vuorosanakokonaisuus muodostaa yhden virkkeen, johtolause erotetaan molemmin puolin pilkulla. Johtolauseen perään tulee kuitenkin piste, jos vuorosana jatkuu johtolauseen jälkeen itsenäisenä virkkeenä.
“Minulla ei ole tapana tehdä lupauksia”, ehdokas vastaa, ”mutta lupaan tehdä eduskunnassa parhaani.”
– Minulla ei ole tapana tehdä lupauksia, ehdokas vastaa, – mutta lupaan tehdä eduskunnassa parhaani.
“En tee lupauksia”, ehdokas toteaa. ”Minulla on vain vaalitavoitteita!”
– En tee lupauksia, ehdokas toteaa. – Minulla on vain vaalitavoitteita!