Suomessa on vuosia puhuttu siitä, kuinka englanti yleistyy kielenkäytössämme. Englanti ei kuitenkaan itsestään tupsahda korvaamaan suomen kieltä esimerkiksi rakennusten, tapahtumien tai tuotteiden nimissä. Taustalla on aina kielellisiä valintoja, ja usein luullaan, että englanti on kansainvälisyyden tae.
”Miksei elokuville enää anneta suomalaisia nimiä?” kysyy osuvasti toimittaja Susanna Laari artikkelinsa otsikossa (HS, 18.1.2023). Kysymykseen vastaavat SF Studios Finlandin teatterilevityksen johtaja Timo Räisänen ja Cinemansen toimitusjohtaja Hanna Lajunen, mutta vastaukseteivät varsinaisesti vakuuta.
Räisänen toteaa suomalaisten olevan globalisaation myötä aiempaa kansainvälisempiä ja kielitaitoisempia. Lajusen mukaan englanninkieliset nimet kannattaa usein säilyttää jo ”pöhinän ja hashtagien takia” ja siksi, että ihmiset tunnistaisivat elokuvan samaksi, sosiaalisen median kautta tutuksi tulleeksi filmiksi. Perusteluista herää väistämättä kysymys: eikö kieli- ja mediataitoinen kansa todella osaa yhdistää suomenkielistä elokuvan nimeä alkuperäiseen?
Valitettavasti englanninkieliset nimet eivät suinkaan koske vain elokuvia. Pääkaupunkiseudulla voi vierailla Mall of Triplassa, ja Tampereella hien saa pintaan Kauppi Sports Centerissä. Turun kaupallisen keskustan vetovoimaa pyritään lisäämään niin ikään kansainvälisellä Turku Center -brändinimellä. Ylipäänsä englannin kieltä näkee ja kuulee yhä enemmän erilaisissa konteksteissa. Monesti englantia ujutetaan myös arkiseen kielenkäyttöön, koska englanti nyt vain kuulostaa kömpelöä suomea coolimmalta.
Englannin kielen käyttöä perustellaan myös kansainvälisyydellä – elämmehän globaalissa maailmassa. On tietysti totta, että englanti on niin sanottu yleiskieli, lingua franca, joka toimii yhteisenä kielenä sadoille miljoonille ihmisille. Onko englannin kielen käyttö kuitenkaan kansainvälisyyden tae tai edellytys?
Saako matkailija aitoja kokemuksia kielestä ja kulttuurista, jos suomenkielinen ympäristö on osittain korvattu päälle liimatulla englannilla? Onko ainoastaan englantia osaava kielenkäyttäjä kansainvälisempi kuin sellainen, joka taitaa englannin sijaan sujuvasti seitsemää muuta kieltä? Onko englanninkielinen yritysnimi välttämätön edellytys maailman markkinoille?
Englannin kielen yleistyminen on puhututtanut Suomessa jo vuosia. Usein kuitenkin ilmiöstä keskustellaan erikoisella tavalla, ikään kuin englanti olisi ihan itsestään valtavan luonnonvoiman lailla vyörynyt kielenkäyttöömme. Todellisuudessa me suomalaiset – niin yksittäiset kansalaiset kuin yritykset ja organisaatiotkin – itse käytämme englannin kieltä yhä enemmän ja enemmän, kenties huomaamattamme tai tarkoituksella.
Suomi on valtavan ilmaisuvoimainen kieli, joka ei kalpene englannin rinnalla. Äidinkielellään ihminen ilmaisee lähes poikkeuksetta taidokkaammin ajatuksiaan ja tunteitaan kuin muilla oppimillaan kielillä. Ei siis ole yhdentekevää, miten ja mitä kieltä käyttää!