Kieliasu viestii kirjoittajan ammattitaidosta ja asenteesta
11.3.2016
Yhä useammin ensikohtaaminen uuden ihmisen kanssa tapahtuu kirjoitetun kielen välityksellä. Tällöin myös hyvä ensivaikutelma on kieliasun varassa. Mikä merkitys hyvällä kielellä on kanssakäymisessä ja viestin sanoman perillemenossa?
Suomen kielen emeritaprofessorin Kaisa Häkkisen mielestä kieliasuun kannattaa ehdottomasi panostaa: huoliteltu kieli viestii siitä, että ihminen tai yritys ottaa tosissaan sen, mitä tekee. Uskottavuus voi helposti kärsiä, jos teksti on vaikealukuista, vaikka kirjoittaja olisi alallaan kuinka pätevä tahansa.
– Jos kielen perusasiat eivät ole kunnossa, syntyy vastaanottajalle helposti kuva, että kirjoittaja arvailee myös tekstin asiasisällön kanssa, Häkkinen selittää.
Kommunikointia käydään entistä enemmän kirjallisesti, mikä korostaa tekstin laadun merkitystä. Vastaanottaja saattaa kielen perusteella päättää, perehtyykö asiaan ollenkaan. Sääntöjä noudattamaton kirjoittaja koetaan helposti ylimieliseksi, ja yhteisistä normeista poikkeaminen saattaa myös ärsyttää lukijaa. Siksi itselleen kannattaa selvittää kielen yleisesti tunnetut pelisäännöt ja myös pelata niiden mukaan.
Perussäännöt haltuun
Häkkinen korostaa, ettei ole olemassa vain yhdenlaista hyvää kirjoittajaa, vaan jokainen kirjoittaja toteuttaa itseään. Jos ei kuitenkaan luonnostaan osaa tuottaa persoonallista ja helppolukuista tekstiä, hyvät perustaidot kannattaa opetella. Suomessa kaikki saavat käydä laadukkaan peruskoulun, ja siksi oikeakielisyydenkin opetus on meillä hyvällä tolalla. Omat puutteet kirjoitustaidossa kannattaa kuitenkin tiedostaa ja korjata.
– Kirjoitustaitojaan voi kehittää esimerkiksi lukemalla. Pitkät tekstit, kuten romaanit, sisältävät monipuolista sanastoa sekä ilmaisuvoimaa, joita muuten ei välttämättä omaksuisi. Oman kirjoitustaidon kehittämiseksi kannattaa välillä myös pyytää ulkopuolisen palautetta teksteistä: menikö viesti perille ja miltä teksti tuntui?
Omasta mielestään häiritsevimmiksi suomen oikeakielisyyden ongelmiksi Häkkinen mainitsee kongruenssivirheet sekä ylipitkät virkkeet, joissa pilkkuja ei käytetä lauseiden rajoilla oikein. Myös yhdyssanavirheet näyttävät Häkkisen mukaan yleistyneen. Syitä yleistymiseen voivat olla osittain joko englannin käytön lisääntyminen tai yksinkertaisesti se, että nykyään julkisesti kirjoittavien joukossa on enemmän ihmisiä, jotka eivät ole kielen ammattilaisia ja jotka eivät hallitse oikeakielisyyden sääntöjä. Usein virheet kuitenkin johtuvat hahmottamisongelmista: käsitettä ei ymmärretä kokonaisuudeksi, jolloin sanat kirjoitetaan erilleen.
– Pilkkusäännöt sen sijaan voi opetella. Se, että niitä ei osaa, kertoo, ettei näe vaivaa. Se on välinpitämättömyyttä, laiskuutta tai yliolkaisuutta. Kielestä heijastuu asenne siitä, minkä verran välittää, Häkkinen korostaa.
Tyylillä on merkitystä
Kun oikeakielisyyden perussäännöt ovat selvillä ja viestin sanoman perillemeno on taattu, päästään viilausasioihin.
– Itse usein ajattelen, miltä teksti kuulostaa puhuttuna tai luettuna. Vaikka kaikki osat ovat pilkulleen paikoillaan, teksti saattaa silti tuntua kömpelöltä. Teksti muistuttaa siten asukokonaisuutta. Kaiken pitää näyttää hyvältä myös yhdessä, Häkkinen summaa.
Usein tyylittely ei tarkoita tekstin koristelua tai kuorruttamista vaan yksinkertaisesti paremman vaihtoehdon valitsemista. Se on tekstin pelkistämistä ja hiomista sujuvammaksi. Kirjoitettukin kieli tarkoitetaan ihmiseltä ihmiselle. Vaikka itse asia ei olisi mitenkään henkilökohtainen, on vastaanottajan silti miellyttävämpi lukea tekstiä, kun tyyli on sujuvaa. Kun lukija huomaa, että tekstiin on panostettu, hän myös asennoituu siihen vastaanottavaisemmin.
Digitalisaatio, sosiaalinen media ja muuttuneet työtoimenkuvat luovat uusia vaatimuksia kielenkäyttäjille. Uudet tekstilajit, kuten esimerkiksi twiitit, vaativat kirjoittajalta tiivistämisen taitoa ja olennaisen ymmärtämistä. Moneen eri median kanavaan kirjoittaminen vaatii tekstilajien ja tyylin ymmärtämistä. Laajentuneet vastuualueet työelämässä johtavat siihen, että lähes kaikilta työntekijöiltä odotetaan sujuvaa viestintää sidosryhmien kanssa. On hyvin tärkeää, että ihminen itse kykenee tuomaan kielellä esiin osaamisensa ja ammattitaitonsa.
Innostus kieleen jo oppikoulusta
Häkkinen puhuu kielenhuollosta kymmenien vuosien kokemuksen pohjalta. Kiinnostus kieleen heräsi jo oppikoulussa. Kun yliopistoon mennessä piti valita opiskeluala, suomen kieli valikoitui monista kiinnostavista vaihtoehdoista varman ammatin perusteella: kielen osaamista tarvitaan aina. Äidinkielen opettajana työskennellyt isä kehotti valitsemaan pelkän suomen kielen opiskelun sijaan opintoihin mukaan myös suomen sukukielet.
– Suomen ja sen sukukielten opetuslinjalla sai saman äidinkielen opettajan pätevyyden, mutta oppiaine oli tieteellisempi. Samalla rahalla sai enemmän, Häkkinen naurahtaa.
Häkkinen aloitti opiskelunsa Helsingin yliopistossa, mutta kolmen vuoden opintojen jälkeen hän sai paikan Turun yliopistossa fennougristiikan oppiaineen assistenttina. Suomen kielen kielenhuollosta Häkkinen kuitenkin kiinnostui vasta myöhemmin työskennellessään Åbo Akademissa suomen kielen professorina. Silloin kirkastui ymmärrys siitä, että on paljon mukavampaa ja helpompaa, kun osaa kielen perussäännöt eikä niitä tarvitse aina kirjoittaessa miettiä.
Vaikka Häkkinen jäi vuonna 2015 eläkkeelle suomen kielen professorin virastaan, riittää hänellä yhä projekteja ja tekemistä suomen kielen parissa. Tällä hetkellä häntä työllistävät erityisesti reformaation merkkivuoteen ja Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoteen liittyvät hankkeet. Kieli ja kirjat eivät unohdu myöskään vapaa-ajalla: Häkkinen kertoo lukevansa mielellään aina silloin, kun puutarhanhoidolta kerkiää.