Kielestä kiinni: Tiedeviestintä tekee tieteestä saavutettavampaa

Tieteellä ja tutkitulla tiedolla on valtava merkitys yhteiskunnalle, mutta ilman ymmärrettävää viestintää tiede ei tavoita kansalaisia. Yleistajuista tiedeviestintää tarvitaankin tulkiksi tieteen ja kansalaisen välille.

Tiede selittää ja tutkii ympäröivää maailmaa ja sen ilmiöitä, ja tiedeyhteisö tekee jatkuvasti töitä uuden, luotettavan tiedon eteen. Tiede ei kuitenkaan ole vain tiedeyhteisöä varten, vaan se kuuluu kaikille – niinpä siitä pitää viestiä ymmärrettävällä kielellä. Ilman yleistajuista tiedeviestintää tutkittu tieto ei tavoita kansalaisia.

Mullistavinkaan tutkimustulos ei herätä mielenkiintoa, jos siitä ei viestitä tai viestintä on epäselvää. Selkeä viestintä tekee tieteestä saavutettavampaa mutta myös houkuttelevampaa: jos tutkittu tieto vaikuttaa kansalaisista kaukaiselta ja vaikeaselkoiselta, tieteeseen ja tutkimustuloksiin ei tee mieli perehtyä.

Tiedeviestinnän ytimessä on kohderyhmän huomioiminen. Kohderyhmä voi olla niin sanotun suuren yleisön lisäksi jokin spesifimpi ryhmä, kuten lapset, toimittajat tai päättäjät. Kohderyhmien tietotaso vaihtelee, joten kieltä pitää mukauttaa sen mukaan: esimerkiksi lintuihin liittyvästä tutkimuksesta kerrotaan koululaisryhmälle eri tavoin kuin lintuharrastajille.

Tieteen yleistajuistaminen eli popularisoiminen ei suinkaan tarkoita asioiden liiallista yksinkertaistamista tai mutkien suoraksi vetämistä. Sen sijaan kielellä on merkittävä rooli, sillä kyse on lähinnä siitä, miten tutkimuksesta kerrotaan. Tutkijan kannattaa pyrkiä karsimaan kielestään ainakin alan vaikeat termit. Hankalat ja abstraktit käsitteet saattavat olla yleisölle täysin vieraita ja vaikeasti hahmotettavia, joten ne pitää selittää ymmärrettävästi.

Tiedeviestinnässä myös havainnollisuus on tärkeää, sillä konkreettiset esimerkit lisäävät ymmärrystä. Esimerkiksi kielentutkija voi selittää käsitteen koloratiivirakenne esimerkkien avulla: kyse on rakenteesta, jossa toimintaa kuvaavaa neutraalia ilmaisua täydennetään kuvailevalla ilmaisulla, kuten nauraa hohottaa ja juosta jolkottaa.

Tiedeviestinnälle on monia foorumeita ja muotoja aina yleisöluennoista tietokirjoihin ja podcasteista twiitteihin. Foorumeita ja tapoja on monia, ja niitä kannattaa rohkeasti hyödyntää. Tutkija tai esimerkiksi opiskelija voi olla sosiaalisessa mediassa aktiivinen keskustelija, joka omalla osaamisellaan tuo tutkittua tietoa lähemmäs kansalaisia.

Tiedeviestintä on erityisen ajankohtaista, koska vuonna 2021 vietetään tutkitun tiedon teemavuotta. Teemavuoden tavoitteena on tehdä tieteestä entistä näkyvämpää ja saavutettavampaa. Teemavuoden kohderyhmänä ovat kaikki kansalaiset, mutta erityisesti lapset ja nuoret. Tutkitun tiedon teemavuoden kunniaksi onkin hyvä aika harjoittaa tiedeviestintää – sen voi aloittaa vaikka 280 merkin tietoiskulla Twitterissä!