Päälauseiden väliin tulee pilkku, jos lauseilla ei ole yhteistä lauseenjäsentä – mutta milloin pilkun käyttö on valinnaista? Entä miten pilkun käyttö voi muuttaa virkkeen merkitystä?
Päälauseita erottaa pilkku, jos lauseilla ei ole yhteistä lauseenjäsentä. Lauseet ovat siis kokonaisia, eli kummassakin lauseessa on oma tekijä ja sen mukaan taipuva verbi.
Olen myynyt vanhoja vaatteitani kirpputorilla, mutta siitä huolimatta vaatekaappini hyllyt notkuvat vaatteista.
Perheeni kävi pitkästä aikaa kylässä, ja sen jälkeen he menivät vielä keskustaan kiertelemään kauppoja.
Elokuvaa tehtiin pitkään, ja se julkaistiin viimein tammikuussa.
Kolmannen esimerkin virke voitaisiin kuitenkin kirjoittaa myös ilman pilkkua. Kummassakin lauseessa on passiivimuotoinen verbi (tehtiin ja julkaistiin), minkä vuoksi lauseiden voi tulkita sisältävän yhteisen jäsenen eli passiivimuotoisen persoonan.
Samankaltainen tulkinta voidaan tehdä myös siinä tapauksessa, jos peräkkäisten päälauseiden verbit ovat 1. tai 2. persoonassa eli esimerkiksi teen, teet, teemme ja teette. Tällaisissa tapauksissa lauseet tulkitaan kokonaisiksi, vaikkei tekijä eli esimerkiksi minä tai me ole näkyvillä.
Kokkasin meille ruokaa ja lähdinsen jälkeen ulkoiluttamaan koiraa.
Olemme asuneet täällä pitkään mutta haaveilemme muutosta muualle.
Pilkku on valinnainen, eli kirjoittaja voi päättää, käyttääkö hän lauseiden välillä pilkkua. Kirjoittajan kannattaa kuitenkin olla johdonmukainen pilkutuksessa.
Kirjoittajan on syytä huomioida myös se, että toisinaan pilkku päälauseiden välillä voi muuttaa tekstin merkitystä. Ensimmäisessä esimerkkivirkkeessä on pilkku, joten lauseilla ei ole yhteistä lauseenjäsentä. Jälkimmäisessä virkkeessä sen sijaan ei ole pilkkua, joten ”veljeni mukaan” on yhteinen lauseenjäsen.
Veljeni mukaan musiikin volyymi on ollut varsin maltillinen, eikä melu ole häirinnyt naapureitakaan.
Veljeni mukaan musiikin volyymi on ollut varsin maltillinen eikä melu ole häirinnyt naapureitakaan.
Ensimmäisessä esimerkkivirkkeessä todetaan, ettei melu ole häirinnyt naapureita. Sen sijaan toisessa virkkeessä kyse on niin ikään veljen näkemyksestä – voi olla, ettei näkemys pidä paikkaansa.