Moni rauhoittelee itseään silloin tällöin lauseella kyllä tämä tästä tai päivittelee ystävänsä ihmissuhdehuolia sanomalla “onpa kyllä ikävästi tehty”. Kielenkäyttäjän tarve ilmaista erilaisia sävyjä, kuten vakuuttelua, samanmielisyyttä tai paheksuntaa, saattaa huomaamattakin vaikuttaa tekstiin tai puheeseen. Suomen kielessä lausuman tai virkkeen sävyyn vaikuttavat esimerkiksi itsenäiset partikkelit, kuten kyllä ja ihan sekä kliittiset eli sanaan yhdistyvät liitepartikkelit, kuten -han ja –pa. Kaikki sävypartikkelit tuovat kokonaisuuteen jonkin lisämerkityksen ja vaikuttavat sen tulkintaan.
Mietitäänpä esimerkiksi sanan kyllä käyttöä aavistuksen verran tarkemmin. Sen perusmerkitys on tyypillisesti ´myöntävä vastaus´, mutta marginaalisessa käytössä on myös sen vanhentunut merkitys ´kylliksi´. Sävypartikkelina molemmat merkitykset kuitenkin hiipuvat ja tilalle tulee tulkinta koko lausuman tai virkkeen sävystä. Kielitoimiston sanakirja määrittelee sanan partikkelimaiselle käytölle kolme toisistaan poikkeavaa päämerkitysryhmää. Kyllä voi ilmaista samanmielisyyttä (Minulle kyllä sopii.), tehostaa esimerkiksi vakuuttelua (Tiedän kyllä.) tai ilmaista vaikkapa ihastusta, ihmettelyä tai paheksuntaa (Onpa kyllä käsittämätöntä!).
Ei kyllä ei, mutta kyllä ei kyllä?
Lauseenalkuisen kyllä-partikkelin ja etenkin kyllä ei –rakenteen tuttuuteen saattavat vaikuttaa humoristiset Mielensäpahoittaja-teokset. Nämä kielenpiirteet ovat nimittäin päähenkilön kielen tunnusmerkkejä. Kyllä ei –rakenne esimerkiksi lauseessa kyllä ei ollut rahansa väärti ei ristiriitaisuudestaan huolimatta vaikeuta ainakaan natiivipuhujan tulkintaa, sillä kyllä-sanalla on tässä selvä sävypartikkelin rooli. Kiinnostavaa on, ettei vastaus kyllä ei tunnu luontevalta itsenäisenä kieltävänä vastauksena toisin kuin sävyltään myötäilevät juu ei tai joo ei esimerkiksi kysymykseen: Kauppaan ei taida ehtiä enää tänään? Toisinpäin kaikki kolme toimivat yhtä lailla: ei kyllä, ei juu sekä ei joo.
Sävypartikkeleilla on kielessä tärkeä tehtävä, mutta virallista sävyä tavoittelevissa teksteissä niiden tiheää käyttöä kannattaa varoa. Sävystä voi tulla epätoivotun rento ja huoleton, mikä saattaa heikentää tekstin vaikuttavuutta. Teksteihin pesiytyy helposti etenkin liitepartikkeleita, joista sävypartikkeleita ovat -han/-hän, -pa/-pä, -pas/-päs ja -s. Tästäkin tekstistä niitä löytyy jokunen.
Sävyä ilmaisevat partikkelit kerääntyvät myös helposti ketjuiksi, etenkin puhutussa kielessä. ”Kyllähän sitä nyt aina vähän jälkiruokaa mahtuu”, saattaa isovanhempi tokaista ruokapöydässä. Tässä toteamuksessa sävypartikkeleja on jopa viisi. Itsenäiset partikkelit kyllä, sitä, nyt ja aina sekä liitepartikkeli -hän ovat kaikki funktioltaan sävyttäviä. Voisipa siis todeta, että kyllähän sitä nyt aina muutamia sävypartikkeleja mukaan mahtuu – melkein mihin vain.
Roosa Virtanen
Kirjoittaja opiskelee suomen kielen asiantuntijaksi Turun yliopistossa. Hän nauttii arkipäiväisten ilmiöiden äärelle pysähtymisestä ja kielen moniulotteisuuden ihmettelemisestä.
Lähteitä:
Sävypartikkeleista Ison suomen kieliopin verkkoversiossa